Sensorimotorisesta taideterapiasta
Terapia tuntuu mielikuvissa olevan paljolti pään ja puheen asia. Meiltä kysytään. Etsimme sanoja, muovaamme lauseita. Sanat ovat vastauksia, terapian myötä muuttuvaisia ja muovautuvaisia. Suu puhuu. Sisäinen dialogi muuttuu.
Mutta mitä teemme terapiassa käsillämme? Kädetkin liikkuvat, olkapäät kohauttelevat, kämmenet puristuvat, hierovat toisiaan, sormet pyörittelevät langanpätkää, rihmaa, tai naputtavat hermostuneena, pusertuvat, avautuvat. Tarttuvat, silittävät, menevät levälleen. Kädet puhuvat ja ilmaisevat, painottaen, lisäten jotain, ehkä jopa itsenäisesti, joskus jotain joka on suorassa ristiriidassa puheen kanssa.
Kädet eivät muovaile sanoja ja lauseita, mutta jotain vastauksia, hahmotelmia ne tuntuvat kysymyksiin antavan.
Taideterapeuttinen työskentely on pitkälti käsien työtä. Käsittelemme savea, liituja, paperia, maaleja…Usein asiakkaat etsivät taideterapiaa nimenomaan siksi että sen kautta on mahdollista löytää suorempi tie sanattomiksi jääneiden tai vaikeasti sanallistettavien tunteiden ja kokemusten luo. Voi olla myös väsymystä puhumiseen, keskusteluterapiaan.
Sanat kyllä löytyvät myös taideterapiassa, ehkä vähän myöhemmin. Käsittelemme ja käsitämme myös sanoin vaikeita ja hankalia asioita, taiteen näkökulman rikastamina.
Cornelia Elbrechtin Sensorimotorisen taideterapian koulutuksessa ymmärsin syvemmin käsien ja kehollisen työskentelyn voiman taideterapeuttisessa työskentelyssä. Taideterapeutin koulutukseni sai kuin jonkin puuttuvan palan. En tosin ollut oivaltanut että puuttuvaa olisi, oli vain tunne että on paljon, paljon, kaikkea mistä voi ammentaa, mutta jotain hajanaistakin tässä paljoudessa oli.
Sensorimotorisen taideterapian koulutus tarjosi rakenteen ja jäsennyksen kuvan tekemisen terapeuttisuudelle. Se toi selkeyttä, pelkistystä materiaalisen maailman runsaudessa. Se toi kuvalliseen taidetyöskentelyyn koko kehon, kehon liikkeen ja liikekuvioiden ja niistä löytyvien arkkityyppisten muotojen viisauden. Luurangon ja lihakset tekemisen pohjaksi.
Taideterapiassa ei olekaan ehkä olennaista vain kuva, tai syntynyt taideteos ja siitä avautuva prosessi, prosessin puhuminen ja teoksesta löytyvät symboliset merkitykset. Myös pelkkä hiljainen työskentely, käsien liikkuminen, niiden liikuttaminen, piirtämisen aikaisen asennon tunnistaminen, oman selkärangan kannattelun ja hengittämisen kuuntelu on tärkeää.
Sensorimotorisessa taideterapiassa kuvaa tehdään silmät kiinni ja kaksin käsin. Yhden session aikana voi syntyä monta kuvaa. Kaksin käsin piirtämällä, liikuttamalla liituja pitkin isoa, A2 kokoista paperia eri suuntiin, toistaen tiettyjä kuvioita voi etsiä yhteyttä sisäisiin kehollisiin, tunneperäisiin kokemuksiin, ja niin vapautua, päästä irti painontunnetta ja vapauttaa estyneitä liikeratoja. Tietyt liikekuviot ja muodot toimivat parhaiten aggressioiden tai pelkotilan purkamisessa, toiset taas soveltuvat parhaiten rauhoittumiseen. Vertikaaleja viivoja, kaaria, ympyröitä, erilaisia kulmia kokeilemalla ja toistamalla piirtämisen liikettä dynaamisesti, koko rintaranka avautuneena ja silmät kiinni voi luoda yhteyttä omaan sanattomaan kokemukseensa. Voi purkaa ahdistunutta tai vihaista olotilaa hankaamalla paperia, tai piirtämällä kulman ennen kuin päästää viivan kuin uloshengityksen mukana ulos paperista maailmaan, ja vakauttaa ja rauhoittaa täten olotilaa. Erilaisia liikekuvioita tutkien, välillä niihin pysähtyen voi löytää oman rytminsä, oman tapansa ilmaista kipua. Kun kipu on tullut puretuksi paperille, voi syntyneelle kipukuvalle antaa hierontaa pullovärillä voidelluin käsin.
Kuulostaako oudolta? Oudolta ja hämmentävältä työskentely voi alkuun tuntuakin. Sensorimotorisessa taideterapiassa kädet ovat kehomielen jatkeena, koko keho voi puhua bilateraalisesti käsien liikkeiden kautta. Työskentely on kokonaisvaltaista, eivätkä sanat aina pysy kokemuksen perässä. Monien kokema outouden tunne voi olla sitäkin.
Kokonainen aistillinen kehokokemus voi tulla hahmotetuksi kaksin käsin piirtämällä ja maalaamalla, vaikkei kuvaan varsinaisesti ihmisen hahmoa syntyisikään. Ranka, niskat, lantio, jokin kipeä piste, ovat värejä, erilaisia kuvioita ja viivoja. Piirtäjä voi kokea että syntynyt kuva ja kuvan tekemisen aikana nousseet aistilliset ja elämäkerrallisetkin muistikuvat tavoittavat tällä hetkellä olennaisen kehollisesta kokemuksesta. Kehoon on varastoitunut tunteita, kokemuksia, jotka saattavat nousta kuvaan, mielen pintaan tämänkaltaisessa työskentelyssä.
Sensorimotorisessa taideterapiassa lähdetään liikkeelle samoin kuin ihan tavallisessa keskusteluterapiassa taustoittamisesta, sanoittamisesta, puheesta. Taidetyöskentely on aluksi kognitiivis-symbolisen tason (top-down) työskentelyä, kertomista, sanoja, ohjattua materiaalien valitsemista, mielikuvan avaamista ja muokkaamista materiaaliseen muotoon, tietoisen katseen alla tapahtuvaa toimintaa. Tämä saattaa tarkoittaa vaikka turvapaikan rakentamista kuvaksi tai kolmiulotteiseksi muodoksi. Näin kyetään turvallisesti, pikkuhiljaa lähestymään ja kokemaan hankalia kokemuksia, sanattomia, sietämättömiäkin tunteita ja kokemuksia sensorimotorisessa kuvatyöskentelyssä.
Kun turvallisuuden tunne on riittävä, asiakas uskaltaa astua kohti aistimuksellista kokemusmaailmaansa piirtämällä ja maalaamalla silmät kiinni kaksin käsin, tai työstämällä savea (bottom-up). Nämäkin kokemukset tulevat jollakin tavoin sitten sanoitetuksi ja muistetuiksi, ehkä vain muutamalla ylöskirjoitetulla affirmatiivisella lauseella. Näin, pienin lausein integroidaan kehollisen työskentelyn tietoa mielen tasolle. Ajatteluun jää sanallistetussa muodossa muistijälki uudenlaisesta, ehkä selväpiirteisemmästä ja kenties vapautuneemmasta kehollisesta kokemuksesta. Se voi ilmetä oman olotilan tunnistamisena ja omanarvontunteen lisääntymisenä. Arvot, perususkomukset itsestä ja elämästä voivat nousta tietoisuuteen, ja muuttua.
Kosketus on ensimmäinen turvan lähde. Sensorimotorinen taideterapia perustuu pitkälti siihen että piirtäen kaksin käsin eri taidemateriaalein tietoisuutta tunto- ja liikeaistimuksista voidaan elvyttää ja luoda näin uusia turvallisia tapoja olla yhteydessä erilaisiin tunteisiin ja vaistoihin ja tutkia miten niiden kanssa voisi olla paremmin. Terapeutti voi kaataa suoraan asiakkaan käsiin märkää maalia, kädet voivat hieroa ja sivellä maalia iholla kuin voidetta. Ihminen voi viipyillä pitkäänkin käsien tuottamia tuntemuksia kuunnellen.
Taideterapia on myös kinesteettistä. Sensomotorisesti piirtäen rauhoitutaa, ja puretaan aggressiota, puolustaudutaan. Piirtämisen liikkeillä voi viedä loppuun ja vapauttaa trauman tuottamia estyneitä ja viivästyneitä reaktioita. Piirtäen voi taistella tai paeta, tarpeen mukaan uudestaan ja näin elvyttää kehoa sitä halvauttaneesta mykkyydestä.
Sensorimotorisessa taideterapiassa viivat eivät muodosta vain staattisia kuvia ja kuvioita paperilla, vaan viivat kertovat liikkeestä jota teen käsilläni, mielikuvia joita minulla on kehostani. Liikeratojen estot, hajanaisuuden ilmaisut tai olemisen virtaavuuden löytyminen on mahdollista tunnistaa kuvassa. Kuvaan voi syntyä heikkoa, irrallista jälkeä, yksittäisiä pisteitä, tai hinkkaavaa, monotonista viivaa, tai kuin hengittävää, pyörteilevää viivaa.
Kuva on kuin kertomus siitä miten minun sisälläni oli liikettä tai pysähtymistä, miten liikuin session aikana, miten käsien kautta kulkeva impulssi vei minua. Siitäkin se kertoo miten mieleni oli asettunut hetkeen, ja sitten suuntautunut johonkin ja kädet kuin valaisevat, löytävät paperille kehon kokemuksia. Sensomotorinen kuva on liikkeellisten mielikuvien jatkumo. Terapeutti voi nähdä rajoitteeni, voi todistaa estynyttä tai junnaavaa olotilaa, hän voi herätellä minua, sisäiseen maailmaani vaipunutta, myötätuntoisesti kysymällä miltä tuntuu, ja sitten ehdottaa jotain liikettä tai liikerataa. Hän voi myös myötäillä, kannustaa eteenpäin, tai pysäyttää työskentelyä kysymyksin, näyttää minulle miten teen, miten olen. Piirtämiseen voi tulla mukaan ääntäkin.
Cornelia Elbrecht siteeraa omaa opettajaansa Maria Hippiusta jolle tämä työmuoto oli toiminnallista meditaatiota. Koen samoin: sensomotorisesti syntyneet kuvat ovat todisteita meditatiivisesta matkasta jota kuljin itseni luo. Ne voivat olla myös karttoja, polkuja, muotoja, maastoja, joita haluan löytää uudelleen, jotka haluan muistaa seuraavalla kerralla.
lähde
Elbrecht Cornelia 2018 : Trauma Healing with Guided Drawing : A Sensorimotor Art Therapy Approach to Bilateral Body Mapping North Atlantic Books,U.S.
Comments